Elefantit ovat suuria kasvinsyöjiä, jotka edustavat kärsiväliä. Tähän mennessä on säilynyt vain kaksi norsunlajia - afrikkalaiset ja intialaiset, joilla molemmilla on suojelutaso.
Aikaisemmin suurta kärsimysten irtoamista edustaa nykyään yksi perhe - norsut, joihin jäi kaksi sukua - afrikkalaiset norsut (Loxodonta) ja intialaiset norsut (Elephas), loput perheestä tuhottiin ihmisten toimesta tai kuoli luonnollisista syistä.
Elefanttiryhmään kuuluvat myös noin 10 tuhatta vuotta sitten eläneet jättiläiset norsut - mammutit. Mammutit peitettiin paksulla villalla, ja ne olivat kooltaan valtavia - korkeintaan 5,5 metriä ja painavat yli 10 tonnia.
Afrikkalainen norsu
Afrikkalaisten norsujen suvussa on kaksi lajia - pensasnorsu (Loxodonta africana) ja metsäelefantti (Loxodonta cyclotis), joita aiemmin pidettiin yhtenä biologisena lajina.
Koska nimistä on helppo ymmärtää, bush-elefantti suosii arojen ja puolisotojen alueita, joita Afrikassa kutsutaan savanneiksi, metsänorsu elää mantereen päiväntasaajan vyöhykkeen trooppisissa metsissä.
Eri arvioiden mukaan savanni- ja metsäelefanttien kokonaismäärä vaihtelee 400-660 tuhannesta yksilöstä. Vuodesta 1970, jolloin populaation koko pystyttiin ensin arvioimaan, afrikkalaisen norsun määrä on puolittunut.
Metsän norsu lajina esiintyi suhteellisen äskettäin - vuonna 1900 saksalainen eläintieteilijä Paul Machi ehdotti afrikkalaisen norsun jakamista kahteen lajiin. Myöhemmät DNA-testit vahvistivat hänen ehdotuksensa.
Afrikkalainen norsu on lueteltu kansainvälisessä punaisessa kirjassa. Luonnonsuojeluliitto (IUCN) on myöntänyt sille suoja-aseman, eli se on haavoittuvassa asemassa.
Intialainen norsu
Intian norsujen suvua edustaa yksi laji - aasialainen tai intialainen norsu (Elephas maximus), johon kuuluu neljä alalajia: intialainen norsu, Sumatranin norsu, Bornean norsu, Sri Lankan norsu. Kolme viimeistä alalajia on eristetty seurauksena asumisesta samannimisillä saarilla.
1800-luvulle asti intialainen norsu oli levinnyt koko Intian niemimaalla, minkä jälkeen väestö alkoi laskea nopeasti. Jos vuonna 1900 oli yli 200 tuhatta yksilöä, niin vuoteen 2004 mennessä heitä oli 35-50 tuhatta.
Tällä hetkellä intialaisen norsun elinympäristö on revitty pienille alueille. Luonnossa norsu löytyy Intiasta, Thaimaasta, Vietnamista, Kambodžasta, Lounais-Kiinasta, Indonesian saarilta ja useista muista Aasian maista.
Intialainen norsu on afrikkalaisen serkkunsa tavoin kansainvälisen suojelun alla, mutta on suuressa vaarassa. IUCN on antanut sille suojelun tason EN, eli se on luokiteltu uhanalaiseksi lajiksi.
